Elämää

27. touko, 2017

Blogini täyttää tänään vuoden, ja paljon olen oppinut tässä vuoden aikana bloggaamisesta. Olen oppinut mm. tekemään linkkejä, muokkaamaan kuvia sekä kehittynyt kirjoittamisessa ym. Paljon on vielä opittavaa, mutta pikku hiljaa eteenpäin! :) Tiedän, että hakuoptimointi on tärkeää, mutta siihen en ole vielä niin paljon ehtinyt perehtyä. GoogleAnalytic on hyvä kävijäseuranta apuväline, mutta se ei ole ollut käytössä nykyisellä blogialustallani. Tiedän nyt sen mitä haluan blogialustalta, ja mitä en. Tämä alusta on tarjonnut jotain, mutta ei ehkä ihan kaikkea sitä mitä olisin toivonut. Olen kuitenkin päässyt kivasti alkuun, ja se riittää tässä vaiheessa. :)

Perustin heti alkajaisiksi blogilleni oman Facebook-sivun, johon olen jakanut postauksia. Se on sivu johon voi jakaa myös muita juttuja blogiin liittyen tai vaikka jonkun toisen blogin postauksen tai jonkun uutisen joka on puhutellut itseä, ja saattaa olla hyödyksi myös jollekin toiselle.

Olen liittynyt erilaisiin blogiryhmiin, jossa blogini on saanut näkyvyyttä. Tässä keväällä pääsin myös ihanaan vertaistukiryhmään nimeltä Blogisiskot. Vertaistuki on aivan mahtavaa. :) Eräs henkilö pyysi minua yhden blogiaiheisen tykkäyssivun ylläpitäjäksi, ja lupauduinkin siihen. Totesin melko pian, että olisi parempi tehdä uusi sivu, ja muuttaa se ryhmäsivuksi. Päätimme yhteistuumin perustaa ryhmän BloggaajatGroup. Ryhmässä on tällä hetkellä vajaa parikymmentä jäsentä. Ryhmä on avoin kaikille bloggaajille sekä bloggaamisesta kiinnostuneille. Siellä jaamme postauksia, ja vinkkejä bloggaamiseen sekä käymme keskustelua.

Bloggaaminen on tosi kiva harrastus. Tykkään kirjoittamisesta paljon. :) Olen kirjoittanut lapsuudessa ja teini-iässä päiväkirjaa sekä harrastanut kirjeenvaihtoa. Olen kirjoittanut myös kahta eri blogia, joista on aikaa 9-11 v. Kumpaakaan ei löydy enää netistä. Toinen on tallessa koneella, mutta toinen hävisi bittiavaruuteen, kun en tajunnut ottaa sitä talteen. :( Ajattelin, että en tarvitse sitä enää mihinkään. Olen tässä monta kertaa harmitellut, että olisi ollutkin kiva palata siihen vielä, ja lukea mitä kaikkea sitä onkaan tullut kirjoiteltua. Toinen blogi joka on tallella käsitteli n.4,5kk ajanjaksoa, kun olimme perheenä Espanjan Aurinkorannikolla. Toinen blogi kertoi ajasta, kun lapseni olivat pieniä, ja olin hurjassa sairastelukierteessä.

Nyt on aika päättää tämän blogialustan tarina, ja suunnata uudelle alustalle. Voitte siis jatkaa seuraamista uuden blogini parissa joka löytyy täältä!

Vielä on mahdollisuus osallistua arvontaan täällä klo 18 asti! :)

16. touko, 2017

Millaisia ajatuksia sana Ä I T I sinussa herättää?

Vuonna 2007 on äänestetty suomen kielen kauneinta sanaa, ja sen voitti ylivoimaisesti sana ÄITI! :) Äiti on germaaninen lainasana, joka on omaksuttu kieleemme jo varhain. Äiti-sanan lainautumista on pidetty todisteena suomalaisten, ja naapureiden rauhanomaisista suhteista. Suomen kirjakielessä äitiä on käytetty Agricolan ajasta lähtien. Voit lukea lisää täältä!

On ihmisiä, jotka ovat lapsettomia omasta vapaasta tahdostaan, ja saattavat saada kiusallisia uteluita ystäviltä ja sukulaisilta, koska teille on tulossa vauva? Kaikki eivät ehkä ymmärrä sitä, että joku haluaa jäädä omasta tahdostaan lapsettomaksi. Jokaisella on oikeus päättää haluaako lapsia vai ei. On myös ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta saa lapsia tahdostaan huolimatta. Se on surullista. Joillakin meistä on mahdollisuus kokea äitiys adoption tai sijaisvanhemmuuden kautta.

Useimmilla meistä on lapsia. Toisilla on enemmän ja toisilla vähemmän. Lapset rikastuttavat elämäämme, mutta saattavat myös monta kertaa huolestuttaa. Tänä vuonna ensisynnyttäjien keski-ikä on 29-vuotta. 15-80-vuotiaista naisista äitejä on 65,8%. Lisää tilastoista voit lukea täältä!

Itselläni on kaksi lasta, tyttö ja poika. Ajattelin joskus teini-ikäisenä, että haluan kaksi lasta kohtuullisen pienellä ikäerolla. Kun tulin ensimmäisen kerran raskaaksi, toivoin kovasti tyttöä. Toiveeni toteutui ja sain tytön, kun olin 23-vuotias. Kun odotin poikaa, en oikeastaan toivonut kumpaakaan, mutta alusta asti minulla oli tunne, että saan pojan. Odotin vain sitä, että vauva olisi terve, ja lopulta syntyi terve poika. Olin todella kipeä poikaa odottaessani. Minulla alkoi todella hurja tulehduskierre viikolta 19, ja sitä kesti seuraavat kaksi vuotta. Minulla oli poskiontelo- ja korvatulehduksia vuoron perään, ja jokunen muukin tulehdus. Tuona aikana kului yhteensä 19 ab-kuuria. Mutta kaikesta on selvitty! :) Olin iloinen, että sain pojan. Nyt minulla on molemmat. :), ei tarvinnut jäädä haaveilemaan enää kolmannesta lapsesta. En usko, että olisin edes ryhtynyt enää yrittämään kolmatta lasta, jos olisin saanut toisen tytön, koska tuo sairastelu oli todella hurjaa. Lapsillani on ikäeroa 2 v 4 kk 10 pv. Tyttö on syntynyt loppuvuodesta, ja poika on syntynyt alkuvuodesta.

Nyt kerron hieman omasta äidistäni. Lapsena välit äitiini olivat hyvin etäiset. Olin lapsena isän tyttö. Vasta teini-iässä minulla kehittyi läheiset välit äitini kanssa. Aloimme jutella asioista, ja näin saimme luotua yhteyden toisiimme. Tässä vaiheessa isäni jäi vähän taka-alalle. Nykyäänkin minulla ja äidilläni on hyvät välit.

Ajattelin, että mitenköhän äitini mahtaa tulla juttuun minun lasteni kanssa. Mietin, että miten hän mahtaa jaksaa pieniä lapsia, koska lapsuudestani muistan, että hän ei ollut kovin lapsirakas. Äitini yllätti minut todella, hän on ollut todella loistava mummo lapsilleni. Hänestä oikein huomaa, että hän todella nauttii lasteni seurasta. On paljon hoitanut heitä pienenä, ja vieläkin tykkää olla heidän kanssaan, vaikka ovat jo isoja. Äitini sanoikin joskus, että omat lapset ovat kivoja, mutta lasten lapset vielä kivempiä. ;) Joskus joku oli kysynyt äidiltäni, että miltä tuntuu olla mummo. Äitini oli vastannut, että sitä ei voi selittää, että se pitää jokaisen itse kokea. Lapseni myös nauttivat mummon seurasta, mutta myös papan! :) Isäni vitsaileekin usein, että "mummo on kaikki kaikessa".

Kävin tervehtimässä äitiäni, ja samalla isäänikin viime keskiviikkona, kun tiesin, että meillä on vieraita äitienpäivänä.

Äitienpäivänä meillä oli espanjankieliset ystävämme kylässä. Meillä oli oikein mukava päivä. Kävimme kävelyllä lämpimässä aurinkoisessa säässä läheisellä lintutornilla, joka on ihan rannan tuntumassa. Saimme hienoja kuvia, ja ennen kaikkea saimme nauttia ihanasta auringonpaisteesta. Iltapäivä kului hyvän ruoan ja kahvittelun merkeissä.

Aamulla sain sänkyyni, kaksi ihanaa itse tehtyä korttia sekä poikani koulussa tekemän jumppakepin! :) Täytyy sanoa, että koen olevani siunattu ja erittäin kiitollinen, kun minulla on niin ihana perhe! :)

13. touko, 2017

Oletko sinä teini-ikäisen/ikäisten lasten äiti tai isä? Tai muistatko vielä, kun lapsesi olivat teinejä? Millaisena sinä koet elämän teinin/teinien kanssa? Tai millaisia muistoja sinulla on lastesi teinivuosista?

Mietit ehkä, että kylläpäs nuo mielialat vaihtelevat tiuhaan tai sanoinko taas jotain väärää, kun ovi paukahti kiinni. Saatat ehkä muistella, että kylläpäs minun lapseni olivat todella kilttejä teininä, ehkä aika on kullannut muistot. Olet saattanut antaa hyviä ohjeita johonkin asiaan, mutta teini on vain kintaalla viitannut ohjeillesi. Myöhemmin ehkä olette voineet keskustella asiasta, ja teinikin on ehkä ymmärtänyt pointtisi.

Itse olen teini-ikäisen tytön äiti. Mielialat vaihtelevat välillä melkoisesti. Välillä olen ihan ihmeissäni, kun mielestäni olen sanonut jonkin ihan tavallisen asian, ja teini vetääkin siitä herneen nenään niin, että tuntuu. Välillä saattaa mennä pidempikin aika, että menee ihan mukavasti, ja mielialatkin pysyvät tasaisina. Meillä on joskus todella mukavia keskusteluhetkiä, ja oikein nautin, että minulla on juuri teini-ikäinen tällä hetkellä. En kaipaa enää pieniä lapsia, vaikka niissäkin oli puolensa silloin, kun oli niiden aika. Vauva-aikaa kaipaan vähiten, vaikka minulla on vauva-ajat olleet todella helppoja.

Välillä käymme shoppailemassa, ja toisinaan kokkailemme yhdessä. Tyttärestäni on tullut oikein fiksu nuori naisen alku. Vaatteitakin voi ostaa jo osittain naistenosastolta xs-s kokoa. Tyttäreni ei ole kiinnostunut, niinkään minkä merkkisiä vaatteita käyttää, kunhan ne näyttävät tyylikkäiltä päällä. Olen iloinen, että sain nuorena lapset, ja kun lapset ovat isoja, niin koen vielä itsekin olevani melko nuori.

Tyttäreni valitsi erilaisia tavaroita ylläolevaan kuvaan, jotka ovat hänelle tärkeitä. Käsilaukun hän on perinyt minulta. Itselleni se on hieman liian pieni laukku, mutta tyttärelleni se on enemmän kuin sopiva. Kauneudenhoito on myös tärkeä osa hänen elämäänsä, mutta varsinaisesta meikkaamisesta hän ei ole kiinnostanut. Usko ja Raamattu ovat tärkeitä asioita myös tyttärelleni.

Ystävyyssuhteet ovat melko monimutkaisia asioita teini-iässä. Niistäkin asioista olemme viime aikoina keskustelleet paljon. Tyttäreni on aika ajoin kokenut hieman yksinäisyyttä. Itsekin joskus ala-asteella koin jonkin verran yksinäisyyttä.

Haluan olla äiti, jolle voi kertoa kaikki ilot, surut ja murheet. Siitäkin huolimatta, vaikka ei kaikki asiat olisikaan sujunut vanhempien mielenmukaisesti. Luottamus on se tärkein juttu vanhemman ja lapsen välillä. Jos se puuttuu, niin silloin lapsella ei ole turvallinen olo, jos hänen täytyy pelätä tai salata vanhemmilta asioita. Se käy kovin raskaaksi puolin ja toisin, jos ei ole avointa keskusteluyhteyttä.  

8. touko, 2017

Oletko sinä riippuvainen somesta? Katsotko puhelintasi välittömästi, kun se piippaa? Vai voitko odottaa, ja katsoa myöhemmin? Kuinka helposti otat puhelimesi esille, kun olet ystäväsi kanssa esim. lounaalla tai kahvilla? Kuinka helposti puhelin tarttuu käteesi töissä, kun olet tauoilla? Oletko koskaan miettinyt kuinka paljon sinulla kuluu aikaa puhelimen tai tabletin selaamiseen päivässä?

Nykyään meistä monet katsovat puhelinta heti, kun se piippaa. Monet tärkeätkin asiat tahtovat keskeytyä, kun otetaan se puhelin käteen. Ajatellaan useimmiten, että katson vain nopeasti viestin, mutta sitten saatetaankin jäädä selailemaan Facebookkia, Instagramia, tai ihan vain WhatsAppia. Ja yhtäkkiä onkin kulunut jo vartti.

Törmäsin tässä, jokin aika sitten mielenkiintoiseen artikkeliin.

Tutkija toteaa: Älylaitteiden jatkuvat ilmoitukset ajavat meidät ihmisraunioiksi – ”Aivomme kaipaavat levollista teknologiaa”

Seuraavassa muutama poiminta kyseisestä artikkelista:

Rauhallinen sunnuntaiaamu kahvimukin äärellä katkeaa Facebookin tai WhatsAppin merkkiääneen. Syntyy kiusaus vilkaista puhelimen näytölle ponnahtanutta viesti-ilmoitusta. Onko tuttu tilanne?

Huomiomme herpaantuu aivan liian usein mobiililaitteiden ja -sovellusten ilmoituksiin, sanoo teknologiaan perehtynyt antropologi ja tietokirjailija Amber Case.

Casen mukaan ongelmaa pahentaa se, että toipumisen kannalta tärkeät lepohetket, tai keskittyminen töihin, katkeaa usein täysin merkityksettömän ilmoituksen vuoksi. Tämä tekee ihmisistä stressaantuneita ja hermostuneita otuksia.

Case painottaa, että tulevaisuus ei lupaa ihmisten aivoille hyvää, mikäli teknologiaa suunnitellaan samoilla periaatteilla kuin nyt. Nettiin kytkettyjen laitteiden määrän kun odotetaan kasvavan rajusti lähivuosina.

Pakopaikkaa on jatkossa yhä vaikeampi löytää. Esim. jos laitat puhelimesi äänettömälle, älykellosi saattaa kuitenkin hälyttää saapuvasta soitosta. Jatkossa kenties pyykinpesukone kuittaa pesuohjelman päättymisen, ja sähköauto huikkaa akun olevan täynnä. Voit lukea lisää täältä!

Itse olen melkoisen riippuvainen somesta, joka joskus oikeasti ärsyttää. Jos vain on mahdollista, niin yleensä aina tulee otettua puhelin käteen, kun se piippaa syystä tai toisesta. Välillä monetkin asiat keskeytyvät ihan turhaan. Melko usein puhelimen piippaus ei ole kovin tärkeää. Yhtä hyvin puhelinta voisi katsoa vaikka tunnin päästä. En tiedä, paljonko minulla kuluu aikaa päivässä somen parissa, mutta joskus tuntuu siltä, että ihan liikaa. Miehenikin joskus mainitsee asiasta, että aina sinulla on puhelin kädessä. Joskus minun tulee otettua puhelin varmasti esille paikoissa, jossa se ei olisi niin sopivaa esim. kun olen tapaamassa ystävää.

Mieheni ottaa puhelimen melko harvoin käteensä, mutta sitäkin useammin tabletin. Sillä ei ole väliä, otatko puhelimen vai tabletin käteen, joka tapauksessa se kuluttaa aikaasi.  

Älylaitteet eivät ole vain rasite aivoille, vaan myös koko keholle mm. nivelille ja niskalle. Kannattaa miettiä, miten paljon päivässä käyttää älylaitteita. Voisi olla itsekullekin paikallaan pieni somepaasto! ;)

30. huhti, 2017

Miten sinä vietät aikasi? Onko arkesi kiireistä? Tuntuuko siltä, että sinulla on liikaa töitä? Tuntuuko sinusta siltä, että tarvitset lisää tunteja vuorokauteen? Lepäätkö riittävästi? Onko sinulla haaveita/unelmia sitten, kun…? Vai osaatko elää hetkessä tässä ja nyt?

Aikaa on kaikilla saman verran 24 h vuorokaudessa ja 168 h viikossa, ja jokainen meistä käyttää sen omalla tavallaan. Toisilla meistä kuluu paljon aikaa työntekoon, myös työmatkoihin saattaa kulua verrattain paljon aikaa monilla. Riippuen siitä missä asuu työpaikkaansa nähden tai tekeekö esim. reissuhommia. Monilla meistä on perhe ja lapsia, lasten harrastuksiin saattaa kulua paljon aikaa viikossa. Aikataulut saattavat olla tiukkoja toisinaan. Ehkä joskus toivoisit todella, että vuorokaudessa olisi enemmän tunteja.

Elämä on nykypäivänä hyvin hetkistä, ja joskus meidän on vaikea hallita aikaa. Joskus ajankäyttö saattaa aiheuttaa meille stressiä. On liian kireät aikataulut, ja toisinaan meidän pitää jopa priorisoida menoja. Joskus monet meistä saattavat miettiä, että mikä meno on toista tärkeämpi. Välillä meistä saattaa tuntua siltä, että on parempi nipistää yöunista, kun jättää jotain tekemättä.

Ihminen tarvitsee lepoa, ja aikaa vain olla. Jos joku meistä luulee, että levosta voi nipistää lisää aikaa johonkin muuhun, niin siinä on väärässä. Tilapäisesti saattaa toimia, mutta ihminen ei jaksa loputtomasti, vaikka miten haluaisi. Sanotaanhan, että ”ihminen ei ole kone”. Meillä on moneen suuntaan vaatimuksia, ja usein haluaisimme vastata niihin parhaalla mahdollisella tavalla. Joskus se on meille todella haastavaa, ja monta kertaa myös kuluttavaa niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Haaveiletko sinä joskus ajasta, että sitten, kun lapset ovat isoja, niin esim. otan aikaa, ja keskityn hyvien kirjojen lukemiseen, käsitöiden tekemiseen, matkusteluun, johonkin vapaaehtoistyöhön tms.? Ehkä sinulla saattaa olla jokin suurempikin haave esim. tehdä maailmanympäryysmatka tai asua ulkomailla jonkin aikaa. Joskus varmasti mietit, että sitten, kun pääsen eläkkeelle, niin sitten ainakin muutan Kanarian saarille. Monet meistä haaveilee myös työtaakan keventämisestä tai jonkinlaisesta sapattivapaasta. Joskus joku siinä onnistuukin.

Haaveita ja unelmia tulee aina olla, ja joskus niitä myös kannattaa toteuttaa, jos siihen vain on mahdollisuus. Jos aina elämme sitten, kun… elämää, niin saattaa käydä niin, että elämä loppuukin kesken tai terveys pettää ennen kuin on jäänyt vaikka eläkkeelle. Usein sanotaan, että sitä katuu vähemmän mitä on tehnyt, kuin sitä mitä on jättänyt tekemättä.

Itse olen miettinyt viime aikoina juuri ajankäyttöä, että käytänkö sen parhaalla mahdollisella tavalla. Kuluuko se juuri niihin asioihin jotka koen elämässäni tärkeiksi. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että minulla on riittävästi aikaa töiden lisäksi, perheelle, ystäville ja lepoon sekä blogin päivittämiseen. Yleensä rakennan aikatauluni siten, että siinä on sopivasti väljyyttä. Lapseni eivät harrasta mitään montaa kertaa viikossa, joten esim. kyytien sumplimiseen ei juuri kulu energiaa. Molemmat lapset harrastivat partiota, mutta kumpikin halusi lopettaa, vaikka mielestäni se olisi ollut ainakin pojalle tosi hyvä harrastus. Siellä opetetaan monia hyödyllisiä taitoja, joita elämässä tarvitaan. Tyttö kävi kuvataidekurssilla kansalaisopistossa vuoden verran, mutta ei innostunut siitä sen enempää vaikka piirtämisestä tykkääkin. Poika kävi myös pari lukukautta kitaratunneilla, mutta ei jaksanut tarpeeksi harjoitella. Päätin, että tunneista ei kannata maksaa. Kykyjä olisi ollut, mutta jos motivaatio puuttuu, niin siitä ei tule mitään. Joskus hän ottaa kitaran, ja harjoittelee omatoimisesti motivaationsa mukaan. Poika käy kerran viikossa sählykerhossa + seurakunnan toimintaillassa joka toinen viikko. Tyttö käy seurakunnan teineille tarkoitetussa illassa joka toinen viikko.

Yksi asia mihin on välillä pitänyt puuttua on pojan pelaaminen. Kuluuko siihen liikaa aikaa, onko se kuinka terveellistä pelata monta tuntia päivässä? Se nousee puheenaiheeksi harva se päivä. Varmasti moni taistelee saman asian kanssa. Välillä tuntuu siltä, että lapsi ei osaa itse miettiä ollenkaan, että mikä on sopiva määrä pelata ja mikä ei. Rajoittaminen ei tunnu mukavalta, mutta välillä sitä vaan on pakko rajoittaa. Joskus olen miettinyt, että käyttävätköhän aikuiset joskus aikaansa johonkin, ja myöhemmin miettivät, että olikohan tämä nyt järkevää ajankäyttöä.

Ajankäyttö on siis suuri haaste nykypäivänä, että miten sitä käyttää, ja mikä loppujen lopuksi on sitten se määritelmä mikä on oikeaa ja mikä väärää ajankäyttöä. Paras hetki käyttää aikamme oikein on NYT  -ei huomenna, ei ensi viikolla eikä ensi vuonna. Emme tiedä huomisesta päivästä vielä mitään, meillä on vain tämä hetki tässä ja nyt.

Minulla on monenlaisia haaveita, ja osa niistä on toteutunutkin. Yksi haaveistani mieheni kanssa oli viettää joku pätkä Espanjan aurinkorannikolla koko perheenä. Tämä haave toteutui 11.11.08-31.3.09. Tämän reissun mahdollisti se, kun myimme silloisen asuntomme sekä lapsemme eivät olleet vielä kouluikäisiä. Ehkä jonkun mielestä huono idea myydä asunto, mutta näin jälkeenpäin tarkasteltuna oli erittäin hyvä idea. Sen jälkeen on tapahtunut paljon, ja haaveita on toteutunut lisää. Olemme muuttaneet omakotitaloon sekä hankkineet koiran. Vielä on asioita mistä haaveilen, ja haaveethan on usein ne jotka saavat jaksamaan välillä hektistäkin arkea.